Kasvain.

Tällä hetkellä kirjoittelen tarinaa nimeltä 'Kasvain', ja tästä saatte lukea juonen ja prologin kokonaisuudessaan:
_________________________

JUONI <

Kuvitteellisessa maassa nimeltä Usselon soditaan. Sota levittää myrkyllistä kaasua kuvitteelliseen kaupunkiin nimeltä Charliette. Kaasu voi aiheuttaa syöpää ja muita sairauksia. Mutta vain kymmenen Charlietten asukkaista sairastuu jonkinlaiseen syöpään tai kasvaimeen. 21-vuotias Karen Williams on yksi heistä ja alentuu aivokasvaimelle. Täten hän alkaa nähdä harhoja kuolleista, jotka olivat hänelle todella tärkeitä ja pystyy ikäänkuin keskustelemaan heidän kanssaan; kaikki tämä on vain pelkkää harhaa. Esimerkiksi kuolleesta aviopuolisostaan Lewis Smithistä, äidistään Miranda Williamsista ja parhaasta ystävästään Becky Laurensista.

Lewis kuoli, kun jäi bussin alle pelastaakseen nuoren tytön. Poika oli tällöin 20-vuotta. Miranda sairastui pahanlaatuiseen syöpään ollessaan neljänkymmentä. Hän koki muutamia leikkauksia, kunnes kolmannessa hän menehtyi. Becky taas tuli murhatuksi ollessaan vasta viidentoista.

Karen tapaa muutamia samassa jamassa olleita henkilöitä, joiden kanssa hän ystävystyy. Heitä ovat mm. Sarah Cullen, Valerie Longnice ja Rachel Laurens. Rachel on Beckyn sisko, joten he olivat hyvissä väleissä keskenään. Saadaanko kasvain pois, vai menehtyykö Karen?

PROLOGI

Makaan velttona valkoisella sairaalasängyllä silmät sirrillään. Minulla on huomenna leikkaus, jossa yritetään poistaa kasvaintani, minä mietin. Toisinaan erittäin hyvä, jos se saadaan pois, mutta pelkään menehtyväni leikkauksen aikana. Yhtäkkiä kuulen tutun äänen vasemmalta puoleltani:
"Hei." Säpsähdän ja käännän hitaasti päätäni. Lewis.
Ravistan päätäni silmät ummessa, ja hän on poissa.
"Älä nyt, jutellaan", kuulen jälleen sen samaisen äänen, tällä kertaa oikealta puolelta. Nousen istualteen ja katsahdan oikealle.
"Sinä. Sinä olet vain pelkkää mielikuvitukseni tuotetta!" ärisen hänelle. Hän huokaisee ja pudistaa päätään.
"Olinko minä kaksi vuotta sitten?" hän kysyy ja saa minut hiljaiseksi. "Olinko minä kaksi vuotta sitten sinulle vain mielikuvituksen tuotetta?" hän jatkaa.
Tiedän ettei hän ole oikea ihminen, vaan haudassa makaava ruumis. Pudistan hiljaa päätäni ja puristan sairaalasängyn lakanaa nyrkkini välissä, kaikkine voimineni.
"Minä olen sinun kasvaimesi, Karen, kuten ovat Becky ja äitisikin." Olin juuri aikeissa sanoa jotain, mutta en pystynyt. En voinut väittää vastaan. Ummistan silmäni ja kyynel vierii vaaleaa poskeani pitkin, silloin tajuan Lewisin olevan poissa.

On kulunut vartti ja yhä tylsemmäksi käy. Päätän haluta nousta jaloilleni ja mennä tapaamaan ystäviäni.
"Hoitaja", huudan karhealla äänelläni. Äänelleni tosiaankin on tapahtunut jotain viime päivinä, minä mietin mietteliäänä. "Hoitaja", yritän uudestaan. Ei ainuttakaan askelta tänne päin, vain vaimeaa puheensorinaa käytäviltä. Yhtäkkiä puhelimeni pirahtaa soimaan. Otan sen käteeni ja painan vihreää luuria vastatakseni siihen. Painan puhelimen korvalleni.
"Karen!" puhelimesta sanotaan. Hymy leviää kasvoilleni.
"Hei", vastaan jo iloisemmin.
"Onko pulaa jos tulen nopeasti käymään? Käyn vain ensin kaupassa", ystäväni Annie kertoo. Nyökkään itsekseni ja kysyn nopeasti:
"Hei, tuota, ehtisitkö sä ostaa mulle kurkkupastilleja? Kurkku on vähän kipeä."
"Joo, siltä sun ääni kuulostaakin", hän naurahtaa ja yritän epätoivoissani liittyä mukaan nauruun.

"Hoitaja!" huudan niin kovaa kuin pystyn. Katson ärtyneenä huoneen valkosinisiin seiniin ja hoitaja astelee sisään.
"Niin?" hän kysyy ja havahdun. Hengitän tiheään tahtiin ja sydämeni lyö tuhatta ja sataa. Hikipisaroita nousee kasvoilleni ja pidän katseeni kiinni yhä hoitajassa. Oikeastaan, äidissäni.
"Äiti", huohotan ja ravistan päätäni. Hän pudistaa päätään ja sanoo:
"Ei, minä se tässä, hoitaja. Näet harhoja." Hän kävelee minun vierelleni ja painaa vasemman kämmenensä hellästi olkapäälleni. Ravistan päätäni uudelleen ja painan silmäni tiukasti kiinni. Silloin näen vain tavallisen hoitajan, tummanruskeat kiiltävät hiukset ja pähkinänruskeanihon, sekä tietysti suklaanruskeat silmät, joita korostavat pikimustat ripset ja tumma luomiväri. Valkoisen paidan ja valkoiset housut.
Huokaisen ja rauhoitun. ~