Tarjoan teille jälleen luettavaa ~ Tääkään ei oo uusinta laatua, tupsahti esiin wordista, vihdoin joku semmonen mitä en oo poistanut (; Huomioikaa etten oikolukenut tätä läpi sitten viime kerran. Rentoutukaa lukemaan kuppi kuumaa teetä. Nauttikaa ~
______________________________
Myrkytetyt
Istun vaalealla kuumalla rantahiekalla, tuntien kuinka pitkät hiukseni lepattavat tuulessa. Upotan jalkojani hiekkaan, katsellen turkoosin meren lainehtelevia aaltoja. Kesäkuun puoliväli, ei tunnu yhtään lomalta. Muistelen viime talven kylmiä pakkasilmoja, milloin tarvoin kylmässä lumihangessa toppahousut ja -takki päällä, talvikengät jalassa sekä tietenkin lämmin pipo ja mummon villalangalla virkkaamat lapaset. Kukat olivat kuihtuneet ja puista lähteneet lehdet. Minulle tuli kylmät väreet ajatellessakin niitä aikoja. Tuuli lakkasi, suklaanruskeat hiukseni olivat aivan sotkussa. Yhtäkkiä tunsin sormien hennon kosketuksen selässäni. Havahduin ja käänsin päätäni nähdäkseni kasvot. Ne näyttivät hyvin tutuilta, mutta en silti saanut niistä selkoa, kuka hän oli. Mietin hetken aikaa, kunnes tunnistin pojan ruohon vihreistä silmistä ja vaaleasta tukasta, vaikka viime kerrasta olikin jo aikaa ja hänelle oli kasvanut pieni tumma parta. Naurahdin ja tervehdin häntä hiljaa, luullen ettei hän aluksi kuulisi sitä, mutta yllätyin kun hän tervehti herttaisella äänellään takaisin.
''Mitä sä täällä?'' kysyin hymy melkein silmäkulmissa asti. Viime kerrasta oli pitkä aika, oikeasti pitkä. Suurinpiirtein ehkä jopa viisi vuotta, viimeksi kun olimme viidennellä luokalla luokkatovereita.
''Tulin tapaamaan sua'', kuulin vastauksen hänen - Artun - suupieliltä. Katsoin hänen silmiinsä, samalla myös pieneen partaan. En olisi uskonut että hänelläkin olisi jo vähän kasvanut! Otin häntä hänen isosta ja lämpimästä kämmenestään kiinni ja ehdotin:
''Mentäiskö tonne kahlailemaan?''. Hän nyökkäsi.
Juoksin veteen, olin veden peitossa polvia myöten, mutta onneksi minulla oli päälläni tummansininen silkistä valmistettu paita ja tummansiniset minishortsit. Arttu jäi kupeksimaan meren rajalle, minne se juuri ja juuri ei yltänyt.
''Tuu nyt!'' huusin ja huidoin kädelläni minun suuntaan. Kävelin koko ajan eteen päin askel kerrallaan, katsoessani samalla Artun vaaleaan tukkaan. Hän mutristeli suutaan ja katseli ympärilleen, aivan kuin varmistaakseen ettei kukaan paikalla oleva näkisi. Hetken kun katselin ympärilleni, huomasin että olimme rannan ainoat henkilöt. Huidoin vielä kerran käsiäni ja astuin vielä yhden askeleen eteenpäin. Kuului vain lumpsahdus ja menin päätäni myöten veden alle. Tuli äkkisyvää, hyvin äkkisyvää ja taistelin että pääsisin takaisin pinnalle. Luulin että se oli tässä. Luulin että lyhyt elämäni loppui tähän.
''Maria. Maria!'' kuului vaimea huuto pinnalta. En päässyt ylös, aivan kuin jokin vetäisi minua syvälle alas pohjaan. Sain vain kämmeneni pinnalle ja pian tunsin kosketuksen. Lämpimän kosketuksen. Arttu veti minut ylös pinnalle ja kiedoin käsivarteni hänen kaulansa ympärille automaattisesti. Rutistin häntä oikein lujaa ja painoin silmäluomeni tiukasti kiinni. Yskin hieman vettä ulos suustani, koska sitä oli sinne joutunut. Arttu kietoi kätensä myös ympärilleni ja taputteli hieman märällä vesipisaroita tippuvan paidan päällystämään selkääni.
''Kiitos, Arttu'', kiitin häntä kuiskaten ja muutama kyynel vieri poskiani pitkin.
Päätin etten menisi enään veteen, etten taas putoaisi äkkisyvään tuolla turkoosin värisessä vedessä. Aurinko alkoi jo hiipua merten taa, no ei ihme, olikin jo melko myöhä. Nojasin Arttuun ja etsin sopivan kolon päälleni hänen olkapäästään. Tunsin hänen päänsä liikkeen minua kohti, mutta en antanut sen häiritä, eikä varmasti Arttukaan. Yhtäkkiä kuulin pehmeitä askelia takaatamme. En uskaltanut kääntää päätäni katsoakseni, kuka sieltä tuli. Tärisin koko vartalollani ja olin aivan kananlihalla. Aurinko ei enään paistanut ja olin aivan kylmissäni.
''Hrr!'' kuului äännähdys suustani. Jälleen mieleeni pulpahti kylmät pakkaspäivät, kunnes ne haihtuivat nopeasti saatuani lämpimän peiton päälleni. Vanha - noin kuusikymppinen - mies oli levittänyt minun ja Artun päälleni lämpimän räikeän punaisen untuvapeiton, ellen sitten nähnyt väriä väärin näin pimeässä. Muodostin huulilleni äänettömästi kiitoksen sanan, koska en pystynyt lausumaan sitä ääneen.
''Tulkaa sisään, saatte kaakaota'', hän kuiskasi meidän korviimme. Katsoimme Artun kanssa toisiemme silmiin ja suostuimme muitta mutkitta! Nousin horjuen ylös jalkojeni varaan, pitäen Artun vasemmasta kourasta oikealla kämmenelläni kiinni. Mies piti meille vaaleasta puusta valmistettua ovea auki, jotta pääsisimme sisään mökkiin. Hän hymyili salaperäisesti, selkäpiitäni hieman karmaisi ja pelotti mennä sisään.
Istahdin puiselle tummanruskealle jakkaralle, pitäen yhä käsilläni kiinni pehmeästä untuvapeitosta, jotta se pysyisi päälläni.
''Kuumaa vai lämmintä?'' mies kysyi katsoen minuun ja osoittaen kahvikuppia.
''Kuumaa, kiitos'', vastasin ääni täristen - vieläkin. Hän otti vaaleasta kaapista kaakaojauhepurkin ja pienestä jääkaapista purkin maitoa. Hän kaatoi ensin maitoa mukiin ja laittoi sen mustaan mikroon. Kuuntelin mikron pitämää meteliä, samalla lukien sanomalehteä. Vanha mies siirsi katseensa minuun ja repäisi lehden käsistäni, mistä sain tietysti pitkän, puolen sormen pituisen paperihaavan. Nimettömästäni pulppusi muutama tippa verta ja ne tipahtelivat yksitellen tyhjälle pöydälle. Yritin piilotella veripisaroita kämmenelläni, mutta liian myöhään. Vanha nainen - luultavimmin miehen vaimo - alkoi rähjäämään minulle muutamasta veritipasta. Mutristin täyteläisiä huuliani ja yritin pyyhkiä niitä paljailla sormillani. Se ei toiminut. Ne olivat ehtineet kuivua kiinni pöytään, jo näin nopeasti!
Mikro niin sanotusti pimahti, eli maito oli kuumaa. Puolestaan nainen, vaihtoi kaakaojauheen toiseen, minkä otti kaapista kun oli sanonut sanottavansa:
''Voi ei, tämä on mennyt vanhaksi! Pertti, mitä sinä oikein ajattelit syöttää hänelle, myrkkyäkö?''. Tirskahdin hieman, mutta vaikenin sitten.
''Kuules Terttu-vaimo! En minä päivämääriä katso, se on sinun heiniäsi!'' hän väitti vastaan, samalla kun Terttu ripotteli jauhetta kuuman maidon sekaan lusikan avulla. En huomannut, että Artullekin oli tehty kaakao valmiiksi, lämmitetty ja kaikkea!
''Siinä'', hän kuiskasi herttaiseen sävyyn, toisin kuin oli sanonut Pontukselle. Vaimo ojensi minulle kuuman kaakaon, kun taas Pertti Artulle valkoisessa mukissaan. Siemaisin hieman ja laskin kupin takaisin pöydälle, vähäksi aikaa.
Tunsin kuinka kuuma kaakao virtasi kurkussani, josta se sitten ajautui suoraan vatsaani. Oloni heikkeni, en pystynyt miltein enään hengittämään - se kävi hyvin raskaasti. Pääni pamahti pöytää vasten ja silmäni meinasivat painua kiinni. Huomasin kuinka Artun hento pää pamahti samalla tavalla pöytää vasten. Ummistin silmäluomeni ja sydämeni pysähtyi. Viimeiseksi kuulin vain pariskunnan vaimeaa naurua. Meidät oli myrkytetty.
